Loman jälkeen

Talviloma oli ja meni, hujahti vauhdilla ohi. Vietin sen liikkuen paljon. Treenit nousivat ”seuraavalle tasolle” kun aloin tehdä salitreenejä säännöllisesti ja isommalla teholla. Ei jotain sinne päin vaan niin paljon kuin ”koneesta” lähtee. Ja päälle kuntopyörällä polkemista vähintään 30 minuuttia suht isolla vastuksella, niin että sykkeet on koholla mutta kuitenkin tuon ajan jaksan tehokkaasti polkea.

Kävelytreenit ovat venyneet jo useamman kerran 3 tunnin mittaisiksi. Ja hyvin on lonkka ne kestänyt. Jos teen lyhyemmän lenkin (n. 1.5h) niin poljen kotona kuntopyörää niin että vähintään 2 tuntia tulee täyteen.

Pääsiäisenäkään en jättänyt treenejä väliin. Tai joo, lankalauantaina pidin lepopäivän, mutta pääsiäissunnuntaina tein em. 3 tunnin lenkin ja toisena pääsiäispäivänä, maanantaina, tein salilla ylä- ja keskikropan treenin niin että vieläkin on kädet hiukan kipeät. Syyn tiedän: venyttely jäi. Lonkkia ja jalkojen lihaksia olen venytellyt lähes päivittäin, mutta jotenkin vaan jäi käsien venyttely salitreenin jälkeen. Kipu opetti, eipä unohdu toista kertaa!

Projekti etenee myös rokotusten suhteen, nyt on plakkarissa keltakuume, hepatiitti A+B kertaa kaksi. Vielä on elokuussa kolmannen tehosteen haku. Jäykkäkouristusrokotus vanheni maaliskuussa, joten sain senkin eilen sopivasti päivitettyä ajan tasalle. Enpä olisi uskonut kuinka kipeäksi käsi siitä tulikaan! Ja kun lisäksi kipua aiheuttivat maitohappoiset lihakset, oli siinä kestämistä.

Tuleva viikonloppu on täynnä mielenkiintoisia tapahtumia. Lauantaina menen Jyväskylään kuuntelemaan kolmea energistä naista. He kertovat kokemuksistaan ja elämästään GNLD:n parissa, siitä miten ovat muuttaneet elämäänsä sellaiseksi etteivät ole edes osanneet ennen ajatella. Yritys on tarjonnut kokonaisvaltaista (niin henkistä kuin fyysistä) terveyttä, hyvinvointia ja energisyyttä. Puhumattakaan uudesta elämäntyylistä jota he nyt voivat elää. Tilaisuus on Hotelli Cumuluksessa klo 15. Vieraat ovat lämpimästi tervetulleita.

Illalla ajelen Tampereelle. Siellä olemme mieheni kanssa yötä ja sunnuntaina osallistumme toiseen GNLD Mahdollisuus -tapahtumaan, paikkana Stockmannin yläkerta, 7. kerros. Tervetuloa! Jokunen ystävä/tuttu on jo kertonut tulevansa mutta mukaan mahtuvat kaikki joita aihe vähänkään kiinnostaa.

Eli, ”kakkostyö” vie viikonloppuni, mutta niiiin mielenkiintoisella tavalla :)

 

Pääsiäistä

Pitkäperjantain aamupäivää :)

Ulkona on niin talvisen näköistä ettei uskoisi huhtikuun alkavan parin päivän päästä. Eivät ole vuodet veljeksiä keskenään vai miten se sanonta menikään. Puut ovat paksussa huurussa, sumu peittää näkymän järvelle. Kaunista silti, kyllä tuossakin maisemassa ja näyssä silmä lepää.

Toissapäivän sauvakävelytreeni PT Juhan kanssa veikin sitten enemmän aikaa kuin luulin. Arvelin aikaa kuluvan noin 2 tuntia, mutta 2h 50 min siihen sitten menikin. Kaloreita paloi sykemittarin mukaan tasan 1000 kcal! Ja kun illalla tein vielä vajaan tunnin lenkin koiran kanssa, tuli päivän kokonaiskulutukseksi huikeat 1266 kcal :) . Kiitos aiemmin tekemäni juustoisen juuressosekeiton, syömiset sujuivat hyvin ja sain syötyä 2000 kalorin verran. Eilinen kävelyreitti vei 1h40min, joten pidentyneet ovat kävelyni ihan kiitettävästi. Illalla oli tarkoitus toinen lenkki vielä tehdä, mutta aamuinen lenkki taisi olla koiralle tarpeeksi rankka eikä enää toista kertaa liikkumaan ”kiristänyt”. Niinpä pidin minäkin vapaata illan ja käytin sen lukemiseen.

Pari viikkoa sitten hankittu opas ravintolisien vaikutuksesta terveyteen on vienyt mennessään. Yli 600 sivua painavaa asiaa, aihetta tutkineen lääkärin ja ravitsemusasiantuntijan kirjoittama. Puolueetonta tietoa joka menee niin yksiin sen oman kokemuksen, koulutuksen ja tiedon kanssa jota GNLD tarjoaa. Kyse ei todellakaan ole em. yrityksen ”propagandasta” vaan faktoista jota yhä useampi alan tutkija alkaa myöntää. Lääkäritkin alkavat myöntää sen ettei aina tarvitse ensimmäiseksi tarttua lääkkeisiin vaan vaihtoehtoja löytyy. Olemme edellä aikaamme, monessakin suhteessa. Asiasta voisin kirjoittaa vaikka miten paljon, mutta säästän sen toiseen kertaan. Joka tapauksessa, eilen illalla tuota opusta luin ja sain taas paljon uutta tietoa mm. kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

Loma on nyt puolessa, olen liikkununut paljon, ja nukkunut paljon. Hyvää akkujen latausta seuraavan 5 kuukauden työputkea ajatellen. Mutta enpä mene asioiden edelle, vielä on siis 5 päivää lomaa ja se menee, kuinkas muuten kuin liikkuen, leväten, uusia terveysasioita opiskellen ja … syöden hyvin :) . Ja näin pääsiäisenä vielä hyvässä seurassa.

 

Talvilomalla

Kevättä kohti mennään, kiireen kera. Mitä pidempiä päivistä tulee (valoisa aika), sitä enemmän tekemistä päiviini kertyy. En valita, elämä on ihanan hektistä. GNLD:llä on ollut maaliskuussa pari mahtavaa tilaisuutta, toinen Helsingissä, toinen Turussa. Helsingissä oli mukana myös George Casale (Executive Vice President of Sales) inspiroimassa meitä kuulijoita, niin mukana olijoita kuin vieraita. Georgen italialaista räiskyvää ja hauskaa tyyliä puhua on aina mukava kuunnella.
Turussa oli aiheena sama, GNLD Mahdollisuus, puhujina jo tutuiksi tulleita ihmisiä. Ihmisiä jotka ovat uskaltaneet muuttaa elämäänsä ja maailmaansa positiiviseen suuntaan.

Treenirintamalla on edistytty. Nyt tulee päivittäin treeniä suht tehokkaasti. ”Lepopäivinä” (lainausmerkit koska mulla ei koskaan ole täysin lepopäivää, kiitos koiran) on liikuntaa tullut tunnin verran, kaloreita kuluttaen about 350 kcal. Joka 2. päivä on sitten ollut tehokkaita salitreenejä ja lisänä pidempiä kävelylenkkejä. Viime sunnuntai oli huippu, aamupäivästä ensin koiran kanssa 1,5 tunnin lenkki, sitten iltapäivällä tunnin kahvakuulatreeni ja illalla vielä 45 minuuttia koiran kanssa. kaloreita paloi 1070 kcal!

Liikunta ei siis ole enää ongelma, mutta syömiset on. Edelleen syön liian vähän. Kokonaiskalorit jää usein 1500 kcal paikkeille, vaikka pitäis syödä 1800-2000 kcal verran. Ja enemmänkin esim. juuri viime sunnuntaina. Hyvä aamupala, kaksi lämmintä ateriaa ja iltapala, ne tarttis saada kasaan. Toinen lämmin ateria tuppaa aina vaan jäämään pois, jolloin illat ovat napostelua. Kunhan tästä loma ensi viikolla loppuu ja säännöllisyys tulee taas mukaan, tulee kahden aterian systeemi helpommaksi. Näin lomalla tuntuu että rytmi on löysempi ja syömisestä luistaa. Liikuntaa taas pystyy harrastamaan paremmin kun päivälläkin pystyy liikkumaan.

Tänään on vuorossa n. 2 tunnin sauvakävelylenkki PT Juhan kanssa. Kokonaisaika jää nähtäväksi. Reitti on selvillä, mutta kuinka kauan siihen lopulta menee, selviää tänään. Illalla sitten vielä se toinen pakollinen lenkki, koiran kanssa.

Kevät tulee kohisten ja lisää liikuntamahdollisuuksia. Pururata jyrkkine mäkineen odottaa kunhan lumi sulaa ja hiihtäjät poistuvat. Samoin kuin hyvä tieverkosto jossa pyöräillä. Uusi pyörä saa odottaa vielä kaupassa kuukauden verran.

 

 

Millainen kunto pitää olla?

Alan asiantuntijat sanovat, että kahdella keinolla saa selville fyysisen kuntonsa, ja sen tuleeko pääsemään vuoren huipulle. Toinen on 10 km juoksu, ja toinen on 90 minuutin pyöräily vaihtelevassa maastossa, molemmat ilman isompia pysähdyksiä. Ja koska juoksu on minulta koko loppuelämäni kielletty laji, on tuo fillarointi sitten se jolla kuntoani tulen seuraamaan ja kehittämään. Kevään tullen on uuden fillarin hankinta edessä, ja sitten alkavat pyöräilytreenit keväisessä Suomen luonnossa. Siskoni mökki on mukavan reitin päässä ja kun sieltä kotiin pyöräilee hieman pidempää reittiä, tulee siitä 70 km lenkki, kauniissa hämäläisissä maisemissa. Varmaan aika passeli matka. Ja ainahan sitä voi lähteä vaikka Hämeenlinnassa käymään, matkaa reilut 50 km per suunta. Valtatie 10 vaan on aika kurja fillaroida, raskasta liikennettä riittää. Toisaalta, maakunta on mitä kauniimpia reittejä täynnä, myös motoristien käyttämiä, niitä on mukavampi käyttää.
Lumien sulamiseen on vielä aikaa, enkä sitä jää odottelemaan, kevättalven aion käyttää sekä hiihtoon että kävelyihin, tunti tunnilta pidempiin. Elokuussa pitää sit kävellä jo 8 tunnin lenkkejä. Ei toki yhteen menoon, vaan muutamalla evästauolla höystettynä.
Reppu alkaa kulkea mukana niin talven kävelytreeneissä kuin kevään tullen fillaroidessakin. Kilimanjarolla päiväreppuni tulee olemaan n. 8 kg painoinen ja siihen on hyvä totuttautua ajoissa. Matkakumppanini Yvonne on jo treenannut reppu selässä koko talven. Hänen kotimaisemissaan ei ole lunta talvisin, joten hän pääsee tekemään monenlaisia harjoituksia. Minulla taas on etulyöntiasema öiden suhteen kun lämpötilat laskevat, Suomen talvet opettavat ;) . Niin, ja siellä repussa näin alkuun painona ainakin muutama vesipullo, taidan kantaa repussani PT Juhankin juomat :) .

Katse peiliin

Kolmatta viikkoa, eli lähes koko helmikuu, meni enemmän tai vähemmän löysäillessä. Neljän päivän pikaflunssa kävi. Myös mies tuli samaan aikaan kipeäksi ja epäilys on aika vahva siitä että saimme taudin Tallinnan kylpyläreissulta. Niin samaan aikaan oireet ilmaantuivat. Pieni yskä jäi viikoksi kiusaamaan ja samalla sai olon jotenkin laiskaksi. Koiran lenkitykset tuli tehtyä päivittäin mutta siihen se sit jäikin. Ei salitreenejä, ei kahvakuulatreejenä, ei uintia/vesijuoksua. Ei siis yhtään mitään. Sohva kutsui houkuttelevasti aina lenkin jälkeen, ja siellä illat kuluivat. Joko telkkaria katsellen tai netissä surffaillen.

Tänä aamuna (3.3.2013) tuli sit mitta tekemättömyyttä täyteen. Peiliin on katsominen kun syyllistä löysään olotilaan etsii. Oma mukavuusalue oli taas parissa viikossa supistunut niin pieneksi että hyvä kun siinä kääntymään pystyi.
Lisäksi tajuntaan iski myös tämä uskomaton ajan kuluminen. Vasta oli uusi vuosi ja nyt eletään maaliskuuta! Vielä pari viikkoa sitten tuntui että onhan tässä syyskuuhun vielä vaikka kuinka paljon aikaa. Vaan kun ei ole. Viitisen kuukautta on nyt aikaa, elokuun alussa on oltava siinä kunnossa kuin se tän ikäiselle on mahdollista. Sen jälkeen on turha hötkyillä ja ottaa viime hetken loppukiriä.

Niinpä tänään palasin ruotuun ja hyvä treenipäivä on nyt takana. Keskipäivän aikaan tehtiin koiran kanssa 70 minuutin hyvä lenkki. Kilometrin verran käveltiin peltotietä joka oli eilisen lumimyrskyn jäljiltä tuiskannut kokonaan umpeen. Siinä sitä sit tarvottiin 20 cm upottavassa lumessa. Joku oli saman reitin kävellyt aamusella, joten koiralle löytyi askeleet joita pitkin se pystyi hyppimään eteenpäin, mulle niistä ei pahemmin apua ollut, sinne se jalka joka askeleella upposi. Hiki virtasi pitkin kylkiä ja selkää. Mutta kun huomio oli ihanassa maisemassa, puhtaassa lumessa ja pilvettömältä taivaalta paistavassa auringossa, sielu nautti ja ruumiin tuska unohtui. Ja mielessä kävi sekin, ettei tuollainen tunnin rutistus ole mitään siihen verrattuna mitä Kilimanjarolla on edessä.
Kolmen tunnin huilin jälkeen lähdin vielä ohjatulle kahvakuulatunnille. Nyt on saunottu ja venytelty, marjoja ja rahkaa uppoaa iltapalaksi.
Nyt voin katsoa peiliin aivan eri fiiliksillä kuin aamulla, mukavuusalueen rajat on taas ylitetty ja tästä on hyvä jatkaa. Kipinä on taas löytynyt!

Täysikuu

Tänään illalla koiran (Jack Russel) kanssa lenkillä ollessani en voinut lakata ihailemasta tuota valtavaa palloa joka taivaalla upean näköisesti usvan keskellä hehkui. Täysikuu, wow!

Sitä katsellessa ajatukset lähtivät lentämään enemmänkin. Mietin kuuta, avaruutta, maapalloa. Maailmankaikkeutta yleensäkin. Ja tätä planeettaamme. Matkapuhelimeni näyttönä on upea kuva maapallosta avaruudesta päin kuvattuna. Ja pakko on sanoa että kyllä tämä maapallomme on upea näky sinisine vesineen ja maan eri sävyineen.

Iän karttuessa sitä on alkanut ajatella monista asioista aivan uudella tavalla. Ja yksi näitä viime vuosina tulleita ajatuksia on kysymys siitä, missä upean pallomme sietoraja tulee vastaan. Ympäristötietoisuus on ajatuksissa ja toiminnassa mukana monella tapaa. Osaksi juuri siksi GNLD:n kodin puhdistustuotteetkin ovat nousseet suureen arvoon elämässäni. Toki vaadin puhdistusaineelta myös tehoa, mutta kun se teho on yhdistetty ekologisuuteen, mikä sen parempi. Samalla yrityksen arvot nousevat esiin.
Ihan naurattaa eilinen ilta, jolloin olin suihkussa, yhdessä koiramme kanssa :D . Kuka voi sanoa tehneensä saman! Kun kotoa löytyy pesuaine joka sopii niin ihmisille kuin eläimille, mikäs sen näppäränpää, yhteinen vaahtokylpy! Ja onhan sillä samalla tuotteella pesty isompikin määrä eläimiä, mm. 19 000 Afrikan pingviiniä, jotka pelastettiin öljytankkerin haverin jäljiltä. Vaahtokylpyyn pääsivät nekin, katsokaa vaikka:

http://www.youtube.com/watch?v=IpwNbEaamRA

Lihaksia vai ei, kas siinä pulma

Otsikon asia on askarruttanut mieltäni jo pidempään. Asialla on näet kaksi puolta. Ensinnäkin, toki tarvitaan lihaksi jotta vuoren huipulle yleensä pääsee. Mutta … millaiset lihakset, se onkin se kysymysmerkki. Paradoksi tulee siitä, että vahvat lihakset tarvitsevat enemmän happea. Ja sitähän tuolla lähes 6 kilometrin korkeudessa (5895m) ei tuhlattavaksi ole. Tiedän tapauksen, jossa isot lihakset omaava (bodari) nuori mies talutettiin alas kesken matkan. Hänen elimistönsä ei ohutta ilmaa ja pientä happimäärää kestänyt. Toverinsa, jotka eivät bodanneet vaan olivat ns. normaalipainoisia ja näköisiä, selvittivät tiensä huipulle saakka.
Toisaalta taas, lihaksia siis tarvitaan jotta 5 päivää ylämäkeä on fyysisesti mahdollista. Mikä on sitten se sopiva määrä, sitä mietin usein. Monta asiaa puoltaa hyviä lihaksia, mutta samaan aikaan on kehosta rasvaakin löydyttävä (tämä on itse asiassa kolmas seikka). Se kun asiantuntijoiden mukaan auttaa pysymään lämpimänä öisin. Rasva on hyvä eriste. Keskittyäkö sitten salitreeniin ja lihasten voimistamiseen vai kestävyyteen pitkäkestoisilla harjoituksilla. Näiden kahden väliltä on sopiva tasapaino löydyttävä. Ja löytyyhän se, onhan minulla erinomainen PT apunani!

Yksi asia tässä mietiskelyssä on ainakin varma: ristiselkää on vahvistettava. Se tuli selväksi tässä taannoin Tallinnan reissulla. Paluulaivalla kierreltiin laivaa ajankuluksemme ja seisoskelimme paljon. Ja se jos mikä, hidas ”näyteikkunakävely”, ottaa selän päälle. Reipas liikunta ei selässä tunnu, mutta heti kun kävelee hitaasti, alkaa ristiselässä tuntua. Shoppailu on just tuollaista ”hidasta etenemistä”. Ja kävely ylös vuoren rinnettä tulee olemaan juuri tuollaista, hidasta menoa, askel kerrallaan. Kun toinen jalka ottaa askeleen, toinen ikäänkuin lepää. Eli lyhyesti sanottuna, korsetti kuntoon :)

Kaikkea sitä tulee pitkien työmatkojen aikana mietittyä!

Matkatoimistoon mars!

Tänään kävin töiden jälkeen paikallisessa matkatoimistossa. Alkuun etsiskelin itse lentovaihtoehtoja, mutta päädyin pyytämään matkatoimistossa töissä olevalta tuttavalta apua. Mitä sitä suotta stressaamaan ja hankkimaan harmaita hiuksia kun alan ammattilaisetkin voivat asian hoitaa. Ongelmia ei olisi jos olisi kyse vain minun käynnistäni Tansaniassa. Mutta kun sieltä Kilimanjarosta pitää päästä Zanzibarille. Ja miten toimia miehen kanssa, tuleeko hänen lentonsa ensin Kilimanjarolle josta yhdessä jatkamme paikallislennolla saarelle? Vai lentääkö hän suoraan Helsingistä Zanzibarille. Ja jos lentää, niin onko kotimatkamme eri reittiä, ajatellen että molemmille on menopaluut? Tuossa vaiheessa ajatusjuoksua päätin antaa homman ammatilaiselle. Hän lupasikin hoitaa asian kuntoon tämän viikon aikana, ennen talvilomaansa.
Ihanaa kun voi jättää asiat osaaviin käsiin :)

Koiran hoito

Ajoissa on monet asiat hoidettava. Niinpä tänään varasin hoitopaikan koiralle, koko syyskuuksi!
Olen löytänyt mukavan ja luotettavan koirahotellin jossa koiramme näyttää hyvin viihtyvän.
Varasin hoitopaikan koko syyskuuksi, sillä syyskuun ekan viikon olemme Budapestissä konferenssissa, juhlistamassa yhteistyökumppanimme Euroopassa olon 40-vuotista taivalta. Sieltä palattuamme minulla on pari päivää aikaa vaihtaa juhlatamineiden tilalle vaelluskengät, reput ja muut tarvittavat kamat, ja lähteä unelmieni matkalle.

Matka alkaa tästä

7 kuukauden matka alkaa helmikuisesta talvipäivästä ja päättyy vaellukseen, sen henkisten ja fyysisten rasitusten purkuun kun matka on ohi.