Arkistot päivämäärän mukaan: 3.3.2013

Katse peiliin

Kolmatta viikkoa, eli lähes koko helmikuu, meni enemmän tai vähemmän löysäillessä. Neljän päivän pikaflunssa kävi. Myös mies tuli samaan aikaan kipeäksi ja epäilys on aika vahva siitä että saimme taudin Tallinnan kylpyläreissulta. Niin samaan aikaan oireet ilmaantuivat. Pieni yskä jäi viikoksi kiusaamaan ja samalla sai olon jotenkin laiskaksi. Koiran lenkitykset tuli tehtyä päivittäin mutta siihen se sit jäikin. Ei salitreenejä, ei kahvakuulatreejenä, ei uintia/vesijuoksua. Ei siis yhtään mitään. Sohva kutsui houkuttelevasti aina lenkin jälkeen, ja siellä illat kuluivat. Joko telkkaria katsellen tai netissä surffaillen.

Tänä aamuna (3.3.2013) tuli sit mitta tekemättömyyttä täyteen. Peiliin on katsominen kun syyllistä löysään olotilaan etsii. Oma mukavuusalue oli taas parissa viikossa supistunut niin pieneksi että hyvä kun siinä kääntymään pystyi.
Lisäksi tajuntaan iski myös tämä uskomaton ajan kuluminen. Vasta oli uusi vuosi ja nyt eletään maaliskuuta! Vielä pari viikkoa sitten tuntui että onhan tässä syyskuuhun vielä vaikka kuinka paljon aikaa. Vaan kun ei ole. Viitisen kuukautta on nyt aikaa, elokuun alussa on oltava siinä kunnossa kuin se tän ikäiselle on mahdollista. Sen jälkeen on turha hötkyillä ja ottaa viime hetken loppukiriä.

Niinpä tänään palasin ruotuun ja hyvä treenipäivä on nyt takana. Keskipäivän aikaan tehtiin koiran kanssa 70 minuutin hyvä lenkki. Kilometrin verran käveltiin peltotietä joka oli eilisen lumimyrskyn jäljiltä tuiskannut kokonaan umpeen. Siinä sitä sit tarvottiin 20 cm upottavassa lumessa. Joku oli saman reitin kävellyt aamusella, joten koiralle löytyi askeleet joita pitkin se pystyi hyppimään eteenpäin, mulle niistä ei pahemmin apua ollut, sinne se jalka joka askeleella upposi. Hiki virtasi pitkin kylkiä ja selkää. Mutta kun huomio oli ihanassa maisemassa, puhtaassa lumessa ja pilvettömältä taivaalta paistavassa auringossa, sielu nautti ja ruumiin tuska unohtui. Ja mielessä kävi sekin, ettei tuollainen tunnin rutistus ole mitään siihen verrattuna mitä Kilimanjarolla on edessä.
Kolmen tunnin huilin jälkeen lähdin vielä ohjatulle kahvakuulatunnille. Nyt on saunottu ja venytelty, marjoja ja rahkaa uppoaa iltapalaksi.
Nyt voin katsoa peiliin aivan eri fiiliksillä kuin aamulla, mukavuusalueen rajat on taas ylitetty ja tästä on hyvä jatkaa. Kipinä on taas löytynyt!