Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2013

Pääsiäistä

Pitkäperjantain aamupäivää :)

Ulkona on niin talvisen näköistä ettei uskoisi huhtikuun alkavan parin päivän päästä. Eivät ole vuodet veljeksiä keskenään vai miten se sanonta menikään. Puut ovat paksussa huurussa, sumu peittää näkymän järvelle. Kaunista silti, kyllä tuossakin maisemassa ja näyssä silmä lepää.

Toissapäivän sauvakävelytreeni PT Juhan kanssa veikin sitten enemmän aikaa kuin luulin. Arvelin aikaa kuluvan noin 2 tuntia, mutta 2h 50 min siihen sitten menikin. Kaloreita paloi sykemittarin mukaan tasan 1000 kcal! Ja kun illalla tein vielä vajaan tunnin lenkin koiran kanssa, tuli päivän kokonaiskulutukseksi huikeat 1266 kcal :) . Kiitos aiemmin tekemäni juustoisen juuressosekeiton, syömiset sujuivat hyvin ja sain syötyä 2000 kalorin verran. Eilinen kävelyreitti vei 1h40min, joten pidentyneet ovat kävelyni ihan kiitettävästi. Illalla oli tarkoitus toinen lenkki vielä tehdä, mutta aamuinen lenkki taisi olla koiralle tarpeeksi rankka eikä enää toista kertaa liikkumaan ”kiristänyt”. Niinpä pidin minäkin vapaata illan ja käytin sen lukemiseen.

Pari viikkoa sitten hankittu opas ravintolisien vaikutuksesta terveyteen on vienyt mennessään. Yli 600 sivua painavaa asiaa, aihetta tutkineen lääkärin ja ravitsemusasiantuntijan kirjoittama. Puolueetonta tietoa joka menee niin yksiin sen oman kokemuksen, koulutuksen ja tiedon kanssa jota GNLD tarjoaa. Kyse ei todellakaan ole em. yrityksen ”propagandasta” vaan faktoista jota yhä useampi alan tutkija alkaa myöntää. Lääkäritkin alkavat myöntää sen ettei aina tarvitse ensimmäiseksi tarttua lääkkeisiin vaan vaihtoehtoja löytyy. Olemme edellä aikaamme, monessakin suhteessa. Asiasta voisin kirjoittaa vaikka miten paljon, mutta säästän sen toiseen kertaan. Joka tapauksessa, eilen illalla tuota opusta luin ja sain taas paljon uutta tietoa mm. kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

Loma on nyt puolessa, olen liikkununut paljon, ja nukkunut paljon. Hyvää akkujen latausta seuraavan 5 kuukauden työputkea ajatellen. Mutta enpä mene asioiden edelle, vielä on siis 5 päivää lomaa ja se menee, kuinkas muuten kuin liikkuen, leväten, uusia terveysasioita opiskellen ja … syöden hyvin :) . Ja näin pääsiäisenä vielä hyvässä seurassa.

 

Talvilomalla

Kevättä kohti mennään, kiireen kera. Mitä pidempiä päivistä tulee (valoisa aika), sitä enemmän tekemistä päiviini kertyy. En valita, elämä on ihanan hektistä. GNLD:llä on ollut maaliskuussa pari mahtavaa tilaisuutta, toinen Helsingissä, toinen Turussa. Helsingissä oli mukana myös George Casale (Executive Vice President of Sales) inspiroimassa meitä kuulijoita, niin mukana olijoita kuin vieraita. Georgen italialaista räiskyvää ja hauskaa tyyliä puhua on aina mukava kuunnella.
Turussa oli aiheena sama, GNLD Mahdollisuus, puhujina jo tutuiksi tulleita ihmisiä. Ihmisiä jotka ovat uskaltaneet muuttaa elämäänsä ja maailmaansa positiiviseen suuntaan.

Treenirintamalla on edistytty. Nyt tulee päivittäin treeniä suht tehokkaasti. ”Lepopäivinä” (lainausmerkit koska mulla ei koskaan ole täysin lepopäivää, kiitos koiran) on liikuntaa tullut tunnin verran, kaloreita kuluttaen about 350 kcal. Joka 2. päivä on sitten ollut tehokkaita salitreenejä ja lisänä pidempiä kävelylenkkejä. Viime sunnuntai oli huippu, aamupäivästä ensin koiran kanssa 1,5 tunnin lenkki, sitten iltapäivällä tunnin kahvakuulatreeni ja illalla vielä 45 minuuttia koiran kanssa. kaloreita paloi 1070 kcal!

Liikunta ei siis ole enää ongelma, mutta syömiset on. Edelleen syön liian vähän. Kokonaiskalorit jää usein 1500 kcal paikkeille, vaikka pitäis syödä 1800-2000 kcal verran. Ja enemmänkin esim. juuri viime sunnuntaina. Hyvä aamupala, kaksi lämmintä ateriaa ja iltapala, ne tarttis saada kasaan. Toinen lämmin ateria tuppaa aina vaan jäämään pois, jolloin illat ovat napostelua. Kunhan tästä loma ensi viikolla loppuu ja säännöllisyys tulee taas mukaan, tulee kahden aterian systeemi helpommaksi. Näin lomalla tuntuu että rytmi on löysempi ja syömisestä luistaa. Liikuntaa taas pystyy harrastamaan paremmin kun päivälläkin pystyy liikkumaan.

Tänään on vuorossa n. 2 tunnin sauvakävelylenkki PT Juhan kanssa. Kokonaisaika jää nähtäväksi. Reitti on selvillä, mutta kuinka kauan siihen lopulta menee, selviää tänään. Illalla sitten vielä se toinen pakollinen lenkki, koiran kanssa.

Kevät tulee kohisten ja lisää liikuntamahdollisuuksia. Pururata jyrkkine mäkineen odottaa kunhan lumi sulaa ja hiihtäjät poistuvat. Samoin kuin hyvä tieverkosto jossa pyöräillä. Uusi pyörä saa odottaa vielä kaupassa kuukauden verran.

 

 

Millainen kunto pitää olla?

Alan asiantuntijat sanovat, että kahdella keinolla saa selville fyysisen kuntonsa, ja sen tuleeko pääsemään vuoren huipulle. Toinen on 10 km juoksu, ja toinen on 90 minuutin pyöräily vaihtelevassa maastossa, molemmat ilman isompia pysähdyksiä. Ja koska juoksu on minulta koko loppuelämäni kielletty laji, on tuo fillarointi sitten se jolla kuntoani tulen seuraamaan ja kehittämään. Kevään tullen on uuden fillarin hankinta edessä, ja sitten alkavat pyöräilytreenit keväisessä Suomen luonnossa. Siskoni mökki on mukavan reitin päässä ja kun sieltä kotiin pyöräilee hieman pidempää reittiä, tulee siitä 70 km lenkki, kauniissa hämäläisissä maisemissa. Varmaan aika passeli matka. Ja ainahan sitä voi lähteä vaikka Hämeenlinnassa käymään, matkaa reilut 50 km per suunta. Valtatie 10 vaan on aika kurja fillaroida, raskasta liikennettä riittää. Toisaalta, maakunta on mitä kauniimpia reittejä täynnä, myös motoristien käyttämiä, niitä on mukavampi käyttää.
Lumien sulamiseen on vielä aikaa, enkä sitä jää odottelemaan, kevättalven aion käyttää sekä hiihtoon että kävelyihin, tunti tunnilta pidempiin. Elokuussa pitää sit kävellä jo 8 tunnin lenkkejä. Ei toki yhteen menoon, vaan muutamalla evästauolla höystettynä.
Reppu alkaa kulkea mukana niin talven kävelytreeneissä kuin kevään tullen fillaroidessakin. Kilimanjarolla päiväreppuni tulee olemaan n. 8 kg painoinen ja siihen on hyvä totuttautua ajoissa. Matkakumppanini Yvonne on jo treenannut reppu selässä koko talven. Hänen kotimaisemissaan ei ole lunta talvisin, joten hän pääsee tekemään monenlaisia harjoituksia. Minulla taas on etulyöntiasema öiden suhteen kun lämpötilat laskevat, Suomen talvet opettavat ;) . Niin, ja siellä repussa näin alkuun painona ainakin muutama vesipullo, taidan kantaa repussani PT Juhankin juomat :) .

Katse peiliin

Kolmatta viikkoa, eli lähes koko helmikuu, meni enemmän tai vähemmän löysäillessä. Neljän päivän pikaflunssa kävi. Myös mies tuli samaan aikaan kipeäksi ja epäilys on aika vahva siitä että saimme taudin Tallinnan kylpyläreissulta. Niin samaan aikaan oireet ilmaantuivat. Pieni yskä jäi viikoksi kiusaamaan ja samalla sai olon jotenkin laiskaksi. Koiran lenkitykset tuli tehtyä päivittäin mutta siihen se sit jäikin. Ei salitreenejä, ei kahvakuulatreejenä, ei uintia/vesijuoksua. Ei siis yhtään mitään. Sohva kutsui houkuttelevasti aina lenkin jälkeen, ja siellä illat kuluivat. Joko telkkaria katsellen tai netissä surffaillen.

Tänä aamuna (3.3.2013) tuli sit mitta tekemättömyyttä täyteen. Peiliin on katsominen kun syyllistä löysään olotilaan etsii. Oma mukavuusalue oli taas parissa viikossa supistunut niin pieneksi että hyvä kun siinä kääntymään pystyi.
Lisäksi tajuntaan iski myös tämä uskomaton ajan kuluminen. Vasta oli uusi vuosi ja nyt eletään maaliskuuta! Vielä pari viikkoa sitten tuntui että onhan tässä syyskuuhun vielä vaikka kuinka paljon aikaa. Vaan kun ei ole. Viitisen kuukautta on nyt aikaa, elokuun alussa on oltava siinä kunnossa kuin se tän ikäiselle on mahdollista. Sen jälkeen on turha hötkyillä ja ottaa viime hetken loppukiriä.

Niinpä tänään palasin ruotuun ja hyvä treenipäivä on nyt takana. Keskipäivän aikaan tehtiin koiran kanssa 70 minuutin hyvä lenkki. Kilometrin verran käveltiin peltotietä joka oli eilisen lumimyrskyn jäljiltä tuiskannut kokonaan umpeen. Siinä sitä sit tarvottiin 20 cm upottavassa lumessa. Joku oli saman reitin kävellyt aamusella, joten koiralle löytyi askeleet joita pitkin se pystyi hyppimään eteenpäin, mulle niistä ei pahemmin apua ollut, sinne se jalka joka askeleella upposi. Hiki virtasi pitkin kylkiä ja selkää. Mutta kun huomio oli ihanassa maisemassa, puhtaassa lumessa ja pilvettömältä taivaalta paistavassa auringossa, sielu nautti ja ruumiin tuska unohtui. Ja mielessä kävi sekin, ettei tuollainen tunnin rutistus ole mitään siihen verrattuna mitä Kilimanjarolla on edessä.
Kolmen tunnin huilin jälkeen lähdin vielä ohjatulle kahvakuulatunnille. Nyt on saunottu ja venytelty, marjoja ja rahkaa uppoaa iltapalaksi.
Nyt voin katsoa peiliin aivan eri fiiliksillä kuin aamulla, mukavuusalueen rajat on taas ylitetty ja tästä on hyvä jatkaa. Kipinä on taas löytynyt!