Elämää Kilimanjaron jälkeen

Matka oli todellinen käännekohta elämässäni! Vaelluksesta on kulunut jo lähes 2,5 vuotta, aika kiitää!

Siivet kantavat kun uskoo itseensä ja asiaansa :) . Vaelluksen jälkeen olen tehnyt sitä mihin veri on tavallaan vetänyt jo pikkutytöstä ja omasta tapaturmasta asti. Tajusin vasta tässä muutama päivä sitten, että siemen nykyiseen elämääni on kylvetty jo 5-vuotiaana TYKSin lastenosastolla :D . Ja nyt elämäni on sitä mitä todella haluan: työtä terveys- ja muutosvalmentajana. Auttamassa ihmisille niitä paljon kaivattuja positiivisia muutoksia ja asioita. Nyt jos koska niille on todellinen tarve!

Aktivoin sivuston nyt uudelleen. Kirjoitan elämästäni, työstäni ja siihen liittyvistä asioista. Seuraan aktiivisesti terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä asioita ja avaan niitä täällä jakaen lisää tietoa.

Tervetuloa mukaan matkalle terveyteen, hyvinvointiin, virkeyteen ja energisyyteen. Elämää muuttaviin konkreettisiin asioihin!

 

Loppuyhteenveto

Nyt kun vaelluksesta on kulunut muutama viikko ja olen saanut siihen etäisyyttä, on aika tehdä loppuyhteenveto. Olen miettinyt tuon yön ja aamun tapahtumia, huipulle nousua, sen sekä fyysistä että henkistä haastetta. Mietin syitä sille miksi se oli minulle niin paljon helpompi kuin Yvonnelle. Miksi kaikki sujui niin erinomaisen hyvin? Tiedostin harjoittelun tärkeyden, olinhan treenannut jo 1,5 vuotta, aloittanut heti kun leikattu lonkka antoi siihen mahdollisuuden. Mutta treenitkään eivät selitä kaikkea. Tiedostan myös etten ollut treenannut sillä intensiivisyydellä kuin PT Juha olisi halunnut. Kiitos piiskaamisesta Juha! Mutta vaikka aina aloitin tehokkaasti,  päivien myötä tehot heikkenivät, into hiipui. Kunnes taas uusi ohjelma hetkeksi innosti. Kiireinen kesä vei aikaa harjoittelulta ja ne keskittyivätkin lähinnä viikonloppuihin. Tein siis vähemmän kuin mitä innoissani näilläkin sivuilla olen kertonut ja ihmisille puhunut.

Näiden tuntikausien pohdintojen jälkeen olen päätynyt ainakin yhteen varteenotettavaan seikkaan, jonka tiedän vaikuttaneen huipulle pääsyn helppouteen: GNLD:n ravintolisät. Yritys on vuosikymmenet tehnyt tutkimusta ihmisestä solutasolla, siitä miten ihmisestä saadaan virkeä ja hyvinvoiva. Ja tiedän että erityisesti Tre-en-en, juuri solukalvoja kunnossa pitävä tuote, oli avainasemassa jotta aivoni ja kehoni toimivat moitteettomasti vaikka ilman happipitoisuus oli todella pieni. Ei tullut myöskään vuoristotautia :) . Kilimanjaro on kuitenkin korkeimpia vuoria jolle voi ilman lisähappea nousta.

Toinen tuote joka vaikutti onnistumiseen, oli Kal-Mag+D. Lihakseni eivät menneet maitohapoille tuntikausein ylömäkikävelynkään jälkeen, eivät krampanneet eikä öisin tullut myöskään levottomia jalkoja. Kaikki vaivoja joista olen vuosia sitten kärsinyt ja joita nytkin etukäteen pelkäsin.

Ja kolmantena, Asidophilus Plus, maitohappokapseli joka selviää vatsan hapoista ja alkaa sulaa vasta suolistossa. Sen ansiosta pystyin syömään kaikkia tarjottuja ruokia, tuoreita vihanneksiakin, sekä juomaan sitä kamalan makuista vettä joka luonnosta meille juotavaksi kerättiin. Ei tarvinnut pelätä että vatsa menee sekaisin.

Edelleenkin, viikkojen jälkeen ja tuntikausien pohdinnan tuloksena, olen sitä mieltä että nuo kolme tuotetta olivat suuresti vaikuttamassa matkan onnistumiseen :)

Uusia unelmia miettiessä…….minkähän sitä seuraavaksi toteuttaisi ;)

Kello tikittää…

… viimeisiä tunteja ennen lähtöä!

Ihana ja innoittava Budapestin matka on takana, ja pää sen johdosta täynnä suuria suunnitelmia. Ja samaan aikaan pitäisi keskittyä viime hetken valmisteluihin. Ei ole helppoa! Ideoita on kuin pienessä kylässä ja nyt aivan uusilla ajatuksilla myös suunnittelen perjantaista vapaapäivääni Arushassa Tansaniassa. Tiedän mitä teen, ja tiedän että onnistun. Piste!

GNLD:n konferenssissa Budapestissa saimme mm. kuulla todella hauskan esityksen yrityksen historista, Mamma Mia!!! :D Kahden päivän aikana saimme niin paljon uutta tietoa ja ahaa-elämyksiä ettei niitä pysty tässä sanoiksi purkamaan. Mutta sen seikan pystyn, että minulla todella on käsissäni avaimet aivan uudenlaiseen elämään, niin omalla kohdallani kuin kaikilla jotka haluavat positiivista muutosta ja varmuutta elämäänsä. Ja kuka ei haluaisi tällaisena masentavana ja epävarmuuden aikana kun uutiset kertovat vain ns. huonoja uutisia. Mutta muistakaa että aina on olemassa mahdollisuus muuttaa tilanne. Jokaisen asia on, tarttuuko siihen. Ja mahtavinta tässä on se, että myös tiimiläiset ovat asiasta innoissaan :) .

Päiväohjelmien lisäksi lauantai-iltana juhlistimme 40 vuotta Euroopassa ollutta yritystämme ”Back to 70′s” -teemalla. Huh sitä värien ja suurikuvioisten printtien iltaa :D Viiniä oli niin paljon kuin jaksoi juoda ja ruoka oli maittavaa, kunhan malttoi syödä. Jalat kun veivät jatkuvasti takaisin tanssilattialle. Olin jo unohtanut miten hyvää discomusaa 70-luvulla olikaan! Ja suomalaisten naisten vetämä tanssiesitys oli HUIKEA!

Ensi vuonna juhlitaan Palma de Mallorcalla, jihuu! Ja sinnekin haluan ilmaiseksi, GNLD:n kustantamana! Ja vieläkin isommalla tiimillä kuin tänä vuonna :)

Nyt pitää kahden seuraavan päivän aikana saada viimeiset järjestelyt kuntoon, pakata sekä omat vaelluskamat että Zanzibarin matkatavarat valmiiksi, mies tuo ne sitten tullessaan. Pyykkikori pursuaa ja kone käy minkä ehtii. Ja tärkeimmät vaatteet saan kuivaksi ja pakattua uudelleen. Keskiviikkona sitten vielä pidän viiden uuden tiimiläisen yhteis-startin ja päälle kokoontuu GR2-painonhallintaryhmä. Saan samalla vietyä Budapestin terveiset :)

Nyt saunan lämpöön, sitä tuli viikossa jo ikävä :)

 

 

 

 

 

14 aamua…

… on aikaa h-hetkeen. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet enemmänkin mentalipuolen harjoittelua kuin fyysistä treeniä. Uudet työkuviot ja ennenkaikkea GNLD ovat vieneet positiivisella tavalla aikani. Siinä sivussa olen käynyt fillarilenkeillä, uimassa, kävelyllä. Treeneissä pitkäkestoisuus on ollut tehoja tärkeämpi pointti. Rauhalliseen tahtiin, mutta ajallisesti pidempään. Ja samalla pääkopassa ajatuksia työstäen.

Tuleva viikko on hitaan tahdin treenille erinomaista aikaa kun turisteina tutustumme Budapestin nähtävyyksiin. Aamusta liikkeelle ja illalla takaisin hotellille. Ja Budan rinteiden kiipeäminen on nappiin osuvaa treeniä. Puhumattakaan sykkeitä nostattavasta ”Back to year 1973″ -bileistä ja joraamisesta sydämen kyllyydestä :D . Kyseessä on GNLD:n Euroopan 40-vuotiskonferenssista ja lauantain iltajuhlista 70-luvun teemalla. Samainen teema oli joskus 10 vuotta sitten naamiaisissa ja yllätyksekseni silloin tekemäni puvut mahtuvat meille edelleen. Löytyy kiiltoa ja leveää punttia :D , tuskin maltan odottaa!!!

Nyt on lähestulkoon kaikki vaellukselle tarvittavat tavarat hankittu, viime viikolla hankin 90 litran kassin, merinovillaisen alusasun, teleskooppisauvat ja vielä yhdet sukkaparit sekä hanskat. Jotakin ihan pientä vielä uupuu.  Mm. malarialääke pitää hakea apteekista ja sen syönti aloittaa. Erikokoisia minigrip-pusseja, pattereita otsalamppuun, särkylääkettä, laastaria yms. Ja tottakai iso vihko ja hyvä kynä päiväkirjaa varten. Saa sitten otsalampun valossa kirjata ajatuksia ja tunnelmia ylös. Päivähän siellä on 12 tuntia pitkä ja pimeys tulee varsin nopeasti, joten varapattereita tulen tarvitsemaan. Päädyin sittenkin vuokraamaan palveluntarjoajalta ns. summit coat, eli untuvatakin huiputukseen. Pakkasta huipulla on nyt viimepäivinä ollut n. 15 astetta tuulen vaikutus huomioiden. Voi olla että pärjään omalla varustuksella, mutta paleleminen syö niin paljon voimavaroja, että sillä hinnalla (4$/pv) vuokraan vaikka turhaan. Ja voihan se olla että taas näin lämpimän kesän jälkeen tuo pakkaslukema tuntuu minustakin kylmältä.

Todella vähiin aika käy, mutta koitan ehtiä vielä Budapestin jälkeen tekemään pienen päivityksen ja kertoa ihan viimehetken tunnelmista.

 

Syyskuu lähestyy

Vähiin käy ennen kuin loppuu ….

Kuukauden päästä olen jo Arushassa, kaupungissa josta lähdemme liikkeelle aamulla 14.9. Alkuun autolla kansallispuiston portille, n. 1700 metrin korkeuteen merenpinnasta. Siitä sitten patikointi aina 5895 metriin. Hui!

Tunnetilat vaihtelevat äärilaidasta toiseen. Välillä kauhistuttaa ja ihmettelen mikä ihmeen päähänpisto tämä nyt on, miksi tuonne haluan. Ja toinen ääripää on valtava innostus, jessss, pian haaveeni on totta! Noiden tunteiden välimaastossa yritän luovia parhaani mukaan. Toisaalta, mitä lähemmäs tuo matka tulee, sitä varmempi olen päätöksestäni. ”Jos pääsen huipulle” on puheissa muuttanut muotoaan: ”Kun pääsen huipulle!”

Varusteet alkavat olla kasassa, teleskooppikävelysauvat ja muutama tekninen vaate pitää vielä hankkia. Uusi päiväreppuni on osoittautunut erinomaiseksi, pitkätkään kävelyt eivät käy selän päälle, kiitos hyvän lantiotuen.
Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet elämässäni sellaista myllerrystä että tehokkaammat treenit ovat jääneet, koiran kanssa tehdyt lenkit on ollut ainoa liikuntamuoto. Nyt opettelen aikatauluttamaan elämääni uudella tavalla, sillä ensimmäiset päivät yrittäjänä ovat takana. Irtisanouduin työpaikastani ja kaivoin y-tunnukseni naftaliinista. Kolmas kerta toden sanoo, yrittäjyys taitaa olla verissä, tavalla tai toisella. Nyt on haasteena se, ettei päivät mene ”muka tekemisen” parissa. Kotoa käsin töitä tehdessä vaarana on juuri se, ettei kuitenkaan tee mitään tuottavaa, vaikka niin luulee. Niinpä herätys on ennen seitsemää, aamukahvin ja aamun lehden jälkeen on istuttava töitä tekemään.
Mitä sitten teen: konsultointitöitä alkuun, ja enenevässä määrin GNLD tulee viemään aikani. Ja sehän on ollut tavoitteenikin viimeiset 1,5 vuotta. Alunperin olin asettanut tavoitteen töistä poisjääntiin vuoden 2014 kesään mutta yhteensattumien summana pystyin jäämään töistä pois jo nyt, eikä tämä hetki tullut päivääkään liian aikaisin. Nyt sitten määrittelen itse päiväni, milloin teen konsultointia, milloin töitä GNLD:n ja ennen kaikkea ihanan tiimimme kanssa. On ilo auttaa heitä oli heidän tarpeensa sitten mitä tahansa; säästöt arkisiin menoihin, terveyteen liittyvät tavoitteet, taloudelliseen tilanteeseen liittyvät tavoitteet, ihan mikä tahansa. Opettaa heitä auttamaan muita. Voin valita koska teen töitä, kenen kanssa teen töitä, miten paljon teen. Vapauden rinnalla kulkee toki vastuu. Itse vastaan teoistani ja työni tuloksesta. Mutta kun työtä tekee sydämellään, ei se edes työltä tunnu.

Elokuu on vielä aikaa treenata, nyt senkin pystyy aikatauluttamaan päivään paremmin, joten mitäpä tässä enempää kirjoittamaan, ylös ulos ja lenkille! Ulkona on kaunis elokuinen keli, sinne siis!

Elokuun pimenevät illat

Monet puhuvat elokuusta jo syksynä, mutta minulle elokuu on vielä yksi kesän kuukausista. SYYSkuu on sitten jo syksyä, kuten nimikin kertoo ;) . Tänä vuonna kesä tosin jatkuu vielä syyskuunkin ajan, koska se menee Budapestissä ja Tansaniassa lähes kokonaan.

Pari viimeistä viikkoa ovat treenirintamalla menneet hiukan hiljaisemmin. Tunnin lenkin olen tehnyt mutta salikortin vanhennuttua viikko sitten ovat ne treenit jääneet. En hanki kyseiselle salille enää uutta korttia. Syynä ei ole salin laatu, päinvastoin, se on aivan huippusali. Syynä sensijaan ovat nopeat ja varsin radikaalit ratkaisut jotka tein päivätyöni suhteen. Sanoin itseni irti työpaikastani viime maanantaina. Niinpä kyseiselle paikkakunnalle ei ole enää asiaa joten kuntosalikin tulee vaihtumaan tähän kotia lähemmäs.

Irtisanoutumiseni on herättänyt tuttavapiirissä paljon ihmettelyä ja kysymyksiä, kuinka uskallan, tällaisena aikana! Mitä jatkossa? Y-tunnus kaivetaan naftaliinista ja alan tehdä töitä vain itselleni :) . Miten sitten uskallan? GNLD on antanut ja opettanut sellaista rohkeutta ja varmuutta minkä arvoa ei rahalla pysty määrittelemään. Vielä vuosi sitten olisin epäröinyt, nyt päätös oli selkeä ja helppo. GNLD:n rinnalla on ainakin alkuun muita ”freelancer” hommia, joten erinomaiset ovat näkymät tällä hetkellä :) .

Muuten, keskiviikkona 7.8.2013 klo 18 alkaa Personal Trainerini vetämä GR2 -painonhallintaohjelma jossa olen luvannut olla taustatukena. Jos asia kiinnostaa, ottakaa yhteyttä :)

Kaiken kiireen keskellä ovat pyörälenkitkin jääneet, mutta nyt kun päivätyö loppuu, elokuussa on erimomaiset mahdollisuudet tehdä myös niitä. Kuntoa tässä ei enää viimeisten viikkojen aikana nosteta, mutta hyvä on silti kroppaa edelleen pitkäaikaiseen rasitukseen totuttaa. Uusi reppu on hankittu, se on aivan ihana. Tukee selkää erimonaisesti, 22 km kävelylenkki ei tunnu vaikka repussa on 8 kg painoa. 3 litran vesi/juomapussi, säädettävät kävelysauvat, hiukan vielä teknisiä vaatteita, siinä on pieni hankintalista joka on jäljellä. Viisumit tulivat Tukholmasta hienosti, vaikka hiukan jännittikin passeja postin matkaan laittaa.

Nautitaan loppukesän lämpimistä ilmoista, kypsyvän viljan ja maaston värimaailmasta ja tuoksuista. Loppukesä ja syksy ovat lempivuodenaikaani, rakastan kirpeitä tuoksuja ja upeaa väriloistoa.

 

 

Katson maalaismaisemaa…

… ja ymmärrän, kuinka onnellinen olla voikaan hän joka täällä vain saa aina asustaa….

Hämäläiset peltomaisemat mäkineen ja notkoineen ovat tulleet tutuiksi parin viime viikon aikana. Pyöräily on vienyt mennessään eikä 50-60 km lenkit tunnu pitkiltä. Keskikesän kukat tuoksuvat ojanvierustoilla nyt kun niittokoneet eivät ole niitä vielä tuhonneet. Apila, kissankello, päivänkakkara, rentun ruusu, jokunen villiruusupensas, nuo ainakin matkan varrelta olen tunnistanut. Paljon on muitakin mutta yläasteen kasviopin tunneista on niin kauan aikaa. Liikaa jotta kaikkia muistaisin. Värimaailma on yltäkylläinen: lilaa, punaista, valkoista, keltaista jne. Viljapellot alkavat saada myös väriä ja syvän vihreä alkaa muuttua keltaisen eri sävyiksi. Niin paljon tällä seudulla on reittimahdollisuuksia että välttämättä ei kahta kertaa tarvitse samaa lenkkiä polkea.

Eilen tein pitkän sauvakävelylenkin, 22 km. Jaloissa 1,5 kg (yhteensä) buutsit, selässä 8 kg painoinen reppu. Aikaa lenkkiin meni 4h 12 min. (kulutus 1523 kcal :) ).Viimeiset 11 km kävelin kertaakaan pysähtymättä. Kääntöpisteenä oli vanhempieni koti. Siellä pidin pienen tauon kahvin kera ja sitten takaisin kotia kohti. Uusi reppu osoittautui erinomaiseksi hankinnaksi, selkä ei väsynyt reissussa lainkaan. Loppumatkasta hiukan polvia ja pohkeita poltteli, mutta Kal-Mag+D:llä ne on taas kunnossa. Etureisissä tuntuu hivenen maitohappoja, tavallaan sopivasti, lihakset ovat tehneet juuri sopivasti töitä. Tänään on ollut lepopäivä, pari pientä lenkkiä tein koiran kanssa. Toinen aamulla ja toinen alkuillasta.

Varusteluettelo on vaelluksen järjestäjältä saatu, nyt siis pikkuhiljaa aika tehdä hankintoja. Buutsit ja 35 litran reppu on nyt hankittu, teknisiä vaatteita vielä uupuu. Buutsit itse asiassa hankin jo kesäkuussa ja ne on jo omiin jalkoihin pehmitetty. Hippomme, joka sisälsi pääasiassa 2 euron kolikoita, on nyt myös tyhjennetty. Saldo oli lähes 900 euroa! Se oli tarkoitettu Zanzibarin maksamiseen ja muutamaa kymppiä vaille se siihen riittikin. Nyt on taas jo uusi siemen itämässä, yksi 2 euron kolikko kolisee jo pohjalla :)

GNLD-rintamalla tapahtuu myös. Personal Trainerini on päättänyt perustaa GR2 Control -painonhallintaryhmän ja pyysi minua taustatueksi. Otan sen kunniana, onhan hän kuntoilun ammattilainen. Elokuun alussa pidämme infotilaisuuden ja seuraavat 3 kk on kokoontuminen joka keskiviikkoilta. GR2 on tehnyt ihmeitä uusille tiimiläisille, mm. vajaassa kolmessa viikossa -5 kg! Eikä mukana ole vielä ollut edes liikuntaa. Ohjelma todella toimii kun sitä noudattaa :) . Ja tulokset ovat pysyviä sillä ohjelma opettaa syömään oikein. Jos innostusta riittää, jatkamme ryhmän kanssa pidempäänkin.

 

Heinäkuuta

Jos kuukausi sitten sanoin että aika kiitää, mitä se nyt sitten tekee: on ottanut nopeimman suihkukoneen alleen ja todellakin kiiiiitääää!

Enää kaksi kuukautta aikaa treenata. Kesäkuun Laajavuoren GNLD-viikonloppuna käytimme miehen kanssa laskettelurinteen hyväksemme: lauantaiaamuna herätys varhain, lasi vettä kitusiin ja kävelemään rinnettä ylös. Mäen toisella puolella olikin sit huippujyrkkä rinne. Vaan eikun alas, käännös ja ylös. Kyllä oli rankka treeni mutta aivan mahtava oli siitä jatkaa päivää. Suihkun kautta aamiaiselle, olo virkeä ja energinen koko päivän. Kesäkuu meni muuten suht rauhallisesti, päivittäiset lenkit saivat mukaansa pari muutakin treeniä. Nimittän salitreenin (uusi yritys jälleen) sekä fillaroinnin. Juhannuksen tienoilla ostin uuden fillarin, pienen punaisen paholaisen :) . Salillla olen löytänyt liikeradat joilla saan keskikroppani todella töihin, ja sen tuntee pari päivää jälkeenpäinkin. Ristiselkä on ollut huolen aiheena, mutta nyt on hyvin sekin lähtenyt voimistumaan. Hitaasti kävellessä (ja sitähän tuo Kilin vaellus juuri on, kävelyä kuin hidastetusta filmistä) pahimmalta on tuntunut juuri ristiselässä. Nyt siis sen, ja koko coren, voimistamista seuraavat 8 viikkoa niin hyvä tulee.

Uusi fillari on innostanut pitkiin lenkkeihin, 15-25 km ovat iltalenkit olleet pituudeltaan. Eilen, 6.7.2013, tein sit sen mitä olin suunnitellut jo koko alkukesän: 60 km fillarilenkin! Hämeen härkätietä, ja muita reittejä kulkien tein todella mahtavan lenkin. Keli oli juuri sopiva, taivas paksussa pilvessä ja viileä tuuli. Vasta viimeisimpien kilometrien aikana alkoi taivas seljetä ja aurinko paistaa. Matkan varrella, 40 km kohdalla poikkesin mökille uimaan ja syömään eväitä. Hetken huilin jälkeen jatkoin loput 20 km kotiin. Aikaa fillarointiin meni 3h 40 min. syke keskiarvolla 133, max 164, kokonaiskalorit 1568 :) . Vaikka jalat välillä huusivat hoosiannaa, pääsin mäet ylös polkemalla, ei tarvinnut taluttaa :) . Maitohapoille jalat eivät menneet, kiitos Kal-Mag+D:n :)

Nyt suunnitelmissa heinä- ja elokuu käydä salilla 3 krt viikossa, pari HIIT-harjoitusta per viikko, Kaukolan näkötornin mäessä ja viikonloppuisin pidemmät fillarilenkit. Joka 2. päivä treeniä, joka 2. päivä lepoa.

Näillä mennään eteenpäin, keskikesästä nauttien :)

 

Jo joutui armas aika….

Kesä on nyt virallisesti alkanut, ja voin allekirjoittaa otsikon asian, aika todellakin joutuu. Toukokuu meni vauhdilla. Vapaa-ajat kahteen asiaan keskittyen: Treenaamiseen ja GNLD:n toimintaan.

Treenien suhteen oli tehokuukausi. Tein Spartan500 treenin 5 kertaa viikossa, sen lisäksi aerobista pari tuntia. Ensin tunnin reipas lenkki koirani kanssa, sitten koira kotiin ja sauvat tilalle ja pururadan jyrkkiä mäkiä ”tahkoamaan”. Spartan vei 30 minuuttia, joten ajallisesti treeniä tuli 2-2,5 tuntia. Parhaimmillaan kaloreita kului yli 1200. Se on hyvä tulos ottaen huomioon etten saa juosta vaan kaikki aerobinen on kävelyä. Jo viikossa huomasi hapenottokyvyn parantumisen. Ensimmäisillä treenikerroilla tuntui että happi totaalisesti loppuu ja sydän hakkasi kuin viimeistä päivää kurkussa, sykkeen ollessa 174 tienoilla. Viikossa alkoi henki kulkea paremmin eikä sydän pyrkinyt enää kurkusta ulos. Toukokuuhun mahtui myös kiireisempiä viikkoja jolloin treenejä tuli hiukan vähemmän.

Naisten Kymppi suoritettiin ajassa 1h 52 min. Vauhdikkaammin olisi mennyt mutta kun 19 000 naista on liikkeellä samaan aikaan, ei ruuhkassa päässyt kovempaa. Mutta ihana päivä kaikkinensa, meitä oli 5 ”GNLD-naista” pienessä pippurisessa kävelytiimissä:). Personal Trainerini Juha, mieheni Pertti ja hänen tyttärensä Heli olivat kannustus- ja huoltojoukoissa. Ennen lähtöä venyttelimme Juhan ohjeistuksella, sekä skoolasimme pienet snapsit TRE-juomaa. Keli suosi meitä täydellisesti, pilvipoutaa ja sopivan viileää. Suorituksen jälkeen meitä odotti nurmikolla piknik-herkkuja: viinirypäleitä, kirsikkatomaatteja ja muffinssit joihin päälle pursotettiin kermavaahtoa :D . Ja taas skoolattiin TRE-juomaa!

Toukokuussa GNLD tarjosi huippukoulutuksia kahteen otteeseen. Yrityksen Presidentti Roget Uys kävi antamassa erinomaista liiketoimintakoulutusta, ja Etelä-Euroopan tuotekouluttaja Roberto Liberio kävi pitämässä koulutusta painonhallinnasta sekä lasten ravitsemuksesta. Erittäin tärkeitä asioita kaikki. GNLD:n GR2 painonhallintaohjelma perustuu verensokerin tasaisena pitämiseen ja opettaa syömään oikein. Siksi se onkin viimeinen painonhallintaohjelma jota tarvitaan. Ei ole paluuta entiseen koska ohjelma nimenomaan opettaa uuteen elämäntapaan. Kun tuon Roberton luennon jälkeen otimme ohjelman kokonaisuudessaan käyttöön, lähti mieheltäni seuraavalla viikolla 1,3 kg, minulta 500 g. Antaa pontta jatkaa samaa rataa :) . Muutama muukin tuttavamme on ottanut ohjelman käyttöön.

Kesäkuu on alkanut treenien suhteen löysästi. Mutta koska toukokuu meni rankoilla treeneillä, tämä rennompi ote on nyt hetkeksi sallittu. Kun nuo ilmat tuosta hiukan viilenevät, aloitan taas tehokkaamman treenaamisen. Nyt on tullut vain käytyä koiran kanssa kävelyllä tai pienellä fillarilenkillä. Ensi viikolla odottaa Kaukolan harjun näkötornin lähes 500m pitkä jyrkkä nousu. Se tulee olemaan HIIT-harjoituksen temmellyskenttänä.

Tuleva viikonloppu menee mukavissa merkeissä rentoutuen Jyväskylän Laajavuoressa. Tiedossa on hauskaa yhdessäoloa koko Suomen kattavan ”GNLD-perheen” kanssa, sopivasti liikuntaa, hyvää ruokaa, kylpylää ja iltatansseja. Oikea akkujenlatausviikonloppu siis!

Nautitaan Suomen ihanasta kesästä kaikkine sen muotoineen ja vivahteineen, helteineen, ukkosineen ja sateineen. Kuinka rikkaita olemmekaan kun meillä on kaikki neljä vuodenaikaa!

Vappu lähestyy

Muutama päivä ja ollaan jo toukokuussa! Käsittämättömän nopeaan aika kuluu, en perässä pysy. Enää 4 kuukautta aikaa treenata, apua! Nytkin pitäis olla treenaamassa, mutta tässäpä istun, koneen ääressä. Viime viikon kiivas tahti purkautui tänään sellaisena väsymyksenä, että päätin kuunnella kehoani ja jättää liikunnat vain minimiin. Eli pariin tunnin lenkkiin koiran kanssa. Muuhun ei kertakaikkiaan löydy nyt voimia. Huomenna uudelleen treenit käyntiin.

Mennyt kuukausi on ollut hektinen. Päivät ansiotyössä, illat GNLD:n parissa. Ja väliin paria muutakin hommaa, lähinnä paperitöitä. Menipä viime viikolla to-pe välinen yö lähes valvoen, 2,5 tuntia nukuin. Muu yö meni naapurin lampolassa, kävin tarkistuskäynneillä uuhien synnytysten varalta. Vaan eipä yhtään uutta karitsaa syntynyt sinä yönä, en päässyt kätilöksi :D

Eilen oli GNLD:n tiimipalaveri meillä kotona, saimme vieraaksemme ihanan tiimijohtajamme Eijan. Kotimme oli täynnä ihania ihmisiä tiimistämme, Eija kertoi itsestäään ja häneltä saimme kysyä mieltämme askarruttavia asioita terveyden ja hyvinvoinnin alueelta. Ja myös siitä taloudellisesta riippumattomuudesta jonka pystymme saavuttamaan. Puheenaiheena oli myös se mikä on verkostomarkkinoinnin ja pyramidihuijauksen ero. Vikasta keskustelua virisi myös siitä miten yritysmaailmassa eri yritysten verkostoitumista pidetään jopa välttämättömänä kilpailussa pärjäämiselle, mutta jos yksityiset ihmiset verkostoituvat yhteiseen hyvään, se on heti jotakin laitonta ja kieroa toimintaa. Kyse on kuitenkin ihmisten auttamisesta ja yhdessä tekemisestä.

Ja tietysti aiheena olivat syyskuun juhlat Budapestissä GNLD:n täyttäessä 40v Euroopassa. Naisten kympille olemme myös toukokuun lopussa osallistumassa isolla joukolla. Kaikenkaikkiaan oli ihana päivä!

Mennyt viikko kaiken ihanan parissa sai sitten tämän sunnuntain tuntumaan puurolta, torkkuen on päivä mennyt. Tosin ei aivan kokonaan, ensi lauantaiksi olemme erään tiimiläisemme kanssa jo sopineet tilaisuuden :) . Jes!

PT Juha on suunnitellut toukokuulle uutta treeniohjelmaa, se otetaan käyttöön toukokuun alussa. Koko kuun teen ”buustiohjelmaa” ja sit kesäkuu otetaan hiukan rennommin. Vaelluskengät on vieläkin hankkimatta, pitäis pikimiten hankkia. Vaelluskumppanini treenaa tällä hetkellä kylmän sietoa. Hän lähetti kuvan jossa hän on paikallisen pizzerian pakkashuoneessa :D . Asteita n. 70 °F eli n. 21 °C. On täällä pohjolassa asumisesta se hyöty ettei tarvitse kylmän sietoa opetella!

Great job Yvonne, you can do it!